Ruokahävikistä työtä ja osallisuutta
Sitä, että Suomen neljänneksi suurimmassa kaupungissa ei ole käytännössä lainkaan leipäjonoja, voi pitää uutisena ja pienenä ihmeenä. Ruoka-avun tarvitsijoita Vantaalla, kuten muuallakin maassamme, kuitenkin riittää. Arvion mukaan viikoittain yli 5 000 vantaalaista saa ruoka-apua, mutta sen jakamisessa noudatetaan aivan uudenlaista mallia.
– Leipäjonot häviävät käytännön teoilla. Samalla tavoitteemme on luoda ruokahävikin ja ruoka-avun kentälle uudenlaisia toimintamalleja ja -kulttuuria, projektipäällikkö Hanna Kuisma määrittelee.
– Vaikka kysymyksessä on äärimmäisen tärkeä asia, ruoka-avun kenttä on kuin villi länsi. Toimijoita on paljon samoin kuin erilaisia toimintatapoja. Tältä sektorilta puuttuvat rakenteet, johtaminen ja pelisäännöt, hän toteaa.
Tällaisia on nyt luotu Vantaalle kahden suuren toimijan yhteistyöllä. Kaiken takana on Yhteinen pöytä, Vantaan kaupungin ja Vantaan seurakuntayhtymän rakentama toimintamalli.
– Kyseessä ei ole hanke tai projekti, vaan verovaroilla kustannettu pysyvä palvelutoiminta, jonka jo tästäkin syystä tulee olla laadukasta ja läpinäkyvää, Hanna Kuisma tarkentaa.
Mukana suuri verkosto
Yhteinen pöytä -verkostoon kuuluu noin 30 ruokahävikin lahjoittajaa ja noin 40 ruoka-apua vastaanottavaa järjestöä, seurakuntaa tai kaupungin asukastilaa. Lahjoittajien joukossa on niin S- ja K-kaupan ketjujen kuin Lidlin myymälöitä, tukkuliikkeitä ja elintarviketehtaita.
Hävikkiruokaa haetaan myymälöistä päivittäin. Tukuista ja tehtaista sitä noudetaan harvemmin, mutta isompia määriä kerrallaan. Hävikki tuodaan Vantaan Koivukylässä sijaitsevaan hävikkiterminaaliin, jossa se pakataan valkoisiin kuljetuslaatikoihin ja kuljetaan edelleen ruoka-apua vastaanottaville ja jakaville tahoille. Kaupungin rakentaman terminaalin tilat ovat nykyaikaiset, siistit ja hygieeniset ja ne mahdollistavat tehokkaan logistisen toiminnan. Kylmäketjun katkeamattomuus on varmistettu sillä, että kylmä- ja pakastesäilytystilaa on riittävästi, palveluesimies Laura Tuomi esittelee.
– Terminaalissa työskentelee 10–12 työllistettyä, kolme määräaikaista työntekijää ja joukko vapaaehtoisia. Tarjoamme työllistymispolkuja niin logistiikka-, varasto- kuin keittiöaloille. On aina hienoa kuulla, kun pitkään työttömänä ollut kertoo päässeensä meidän kautta taas kiinni työelämään tai rohkaistuu hakemaan itselleen tosimielessä pysyvää työpaikkaa, Tuomi sanoo.
Leipäjonon evoluutio
Ruoka-apua vastaanottavassa päässä vapaaehtoistoiminnalla on ratkaisevan tärkeä rooli. Toimintaa kuitenkin johtavat sielläkin useimmiten ammattilaiset, muun muassa seurakuntien työntekijät tai asukastilojen henkilökunta.
Nimi Yhteinen pöytä kertoo hyvin toimintamallin ydinajatuksen.
– Puhumme leipäjonon evoluutiosta. Sen sijaan, että ihmiset jonottaisivat sateessa tai pakkasessa häpeillen ruokakassia, heidät kutsutaan aterioimaan yhdessä viihtyisiin, jopa ravintolamaisiin sisätiloihin, joita seurakunnilla, kaupungilla ja järjestöillä on käytettävissään. Nämä ruokailut ja kahvitukset lisäävät osallisuuden tunnetta ja yhteisöllisyyttä, Hanna Kuisma toteaa.
Hän muistuttaa, että leipäjono ei kuitenkaan muutu itsekseen tai hetkessä ulkojonosta viihtyisäksi sisätilaisuudeksi. Siihen tarvitaan yhdessä tekemistä, aikaa ja koordinaatiota.
– Tavoitteemme on samalla toimijuuden lisääminen, mikä toteutuu muun muassa vapaaehtoistyön kautta, hän jatkaa.
Aterioita valmistavat vapaaehtoiset ovat usein eläkkeellä olevia suurtalouskokkeja, emäntiä tai ravintolatyöntekijöitä tai muuten vain suurten ruokamäärien tekemiseen tottuneita ihmisiä.
– Yhteinen ateria ei toki riitä korvaamaan ruoan jakoa, mutta se antaa mahdollisuuden tehdä se paljon inhimillisemmin. Kassi voidaan sujauttaa osallistujille huomaamattomasti mukaan. Tämä vähentää hamstrausta, jota valitettavasti leipäjonojen yhteydessä esiintyy, Laura Tuomi kertoo.
Sitra mukana levittämässä mallia
Ruokahävikkiä syntyy Suomessa noin 400 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä on noin 15 prosenttia kaiken tuotetun ruoan määrästä. Hävikkiä syntyy ruokaketjun jokaisessa vaiheessa – alkutuotannossa, elintarviketeollisuudessa, kaupassa ja eniten kuluttajan omassa pöydässä. Hävikkiä syntyy myös ruoka-avun jakamisen yhteydessä, kuitenkin sitä vähemmän, mitä ammattimaisemmin toiminta on organisoitu. Yhteisen pöydän toimintamallissa se on lähes olematonta.
Kun Yhteisessä pöydässä yhdistyvät hävikkiruoan ohjaaminen ihmisten auttamiseen, työllistäminen sekä vaikkapa yksinäisyyden torjunta yhteisöjä luomalla ja tukemalla, ei ole ihme, että malli on herättänyt kiinnostusta monissa kaupungeissa. Vantaalla kauppa on ottanut sen pääasialliseksi hävikkiruoan jakelutavakseen.
Asian tärkeyden on huomannut myös Sitra, joka joulukuussa lähti mukaan yhteistyöhön Yhteisen pöydän mallin levittämiseksi. Tavoitteena on löytää ensivaiheessa kymmenen kumppania, jotka voivat rakentaa mallista omat sovelluksensa.
Sitran asettamat kriteerit on kuitenkin täytettävä. Niitä ovat esimerkiksi laaja verkostoyhteistyö sekä se, että kaupunki tai seurakunnat – mieluiten molemmat – ovat toiminnassa vahvasti mukana.
– Me tätä työtä päivittäin ammatiksemme tekevät olemme huomanneet, miten suuri merkitys uskottavuudelle ja vakuuttavuudelle on sillä, että toiminnan takana ovat kaupunki ja kirkko, Hanna Kuisma ja Laura Tuomi toteavat.
Yhteinen pöytä on ehditty jo palkita Vuoden keittiöteko 2017 -pääpalkinnolla sekä Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus 2050 -päätunnustuksella.
